Tänään oireettomat saivat luvan lähteä tutustumaan Planin hankkeisiin käytännössä. Jo pelkkä bussimatka tarjosi paljon nähtävää ja pohdittavaa. Paljon mahtui matkalle köyhyyttä, laamoja, hulppeita maisemia ja hurjaa kaupunkiliikennettä.
Porukkamme jakautui kahtia kahteen eri hankkeeseen. Molemmissa hihat käärittiin ylös ja alettiin hommiin. Hiomista ja maalaamista sekä siinä samalla lasten kanssa leikkimistä. Laululeikkejä ja piirtämistä. Tilat olivat varsin pienet. Yhdessä huoneessa toimii kaksi ryhmää, joissa lapsia on yhteensä lähes 30. Lapset ovat keskuksessa yleensä aamupäivisin ja saavat ravinteikkaan lounaan. Keskuksesta pääsi ulos pienelle takapihalle, jota ympäröi tiilimuurit. Pihalla oli myös vessan asemaa toimittanut tiilimaja, jonka lattiassa oli reikä toimituksia varten. Ei ehkä ihan miellyttävin leikkiympäristö, mutta hyvin pomppivat pallot ja laulu raikasi. Kiitollisuus paistoi paikallisten kasvoilta.
La Pazin kaupunkinäkymään jo tottuneena ylempänä sijaitsevat kylät olivat aika näky. Ihmiset asuvat kehnojen tieyhteyksien varrella pienissä tiilitaloissa. Peltomaata näkyi siellä täällä ja eläimiä laamoista ankkoihin, lehmistä sikoihin. Ainoa kasvi, mikä niissä olosuhteissa kohtalaisesti kasvaa on peruna. Traktoreista ja kyntöauroista huolimatta kasvulohkot olivat varsin pieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti